lstipakov (lstipakov) wrote,
lstipakov
lstipakov

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan. Pitäisi kirjoittaa jotain tukeakseni taidon.

Olen selvittänyt, milloin voin hakea pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden. Poliisin mukaan voin tehdä sitä elokuussa, eli kolme kuukautta ennen kuin nykyinen oleskelulupa menee umpeen. Ja voin hakea samana aikana molemmat paperit – oleskeluluvan ja kansalaisuuden. Se on mukava. Joku voi ajatella minun olevan hullun miehen (no kyllä olen vähän semmoinen), mutta tällä hetkellä kansalaisuus minulle on elämäni tavoite. No, ainakin elämässäni on joku tavoite olemassa. On huonompi niin, kun se puuttuu.

Kansalaisuuden saamiseksi pitää asua suomessa viisi vuotta. Neljä vuotta voi olla riitaa, jos hakijalla on niin sanottu vahvat siteet Suomessa. No, minulla on asunto, perhe, työpaikka ja tyydyttävä kielitaito. Lisäksi pystyn laulamaan suomeksi sodan aikana biisejä (ainakin kun olen humalassa). Mielestäni se on riitaa.

Minä haluaisin mennä armeijaan suomessa. Kaikki työkaverit ovat käyneet armeijassa tai siviilipalvelussa ja itse tunnen oudolta olevani armeijassa käymättä. Mielestäni se on mielenkiintoinen kokemus elämässä ja hyvä mahdollisuus harrastaa suomen kieltä. Joskus luulen olevani kyllästynyt istumisesta koko ajan tietokoneen vieressä painamalla nappeja. Pohdin, pitäisikö tehdä joku niin sanottu miesten töitä, vaikka minulla ei ole mitään kykyjä. Soitin äskettäin puolustusvoimalle ja kysyin, pääsenkö minä armeijaan jos täytän ensi vuonna 30 vuotta ja saan kansalaisuuden ehkä ensi vuonna talvella tai keväällä. Se sanoi, että päästääkseni armeijaan on saattava kansalaisuus ennen ensi vuonna tammikuuta. Näyttää ihan epätodennäköiseltä, koska käsitteleminen kestää ainakin neljä kuukautta ja se alkaa marraskuussa (koska minä tulin suomeen marraskuussa). Tai pitää kuvitella joku pätevä syy, miksi käsitteleminen on nopeutettava. Valitettavasti halu suorittaa asevelvollisuuden ei ole pätevää syy. Onko kenelläkin hyviä ajatuksia?

Kaksi kuukautta sitten olen alkanut käydä kuntosalissa. Ennen sitä, kävin salissa viimeksi ehkä 5 vuotta sitten Pietarissa. Käyn kaksi tai joskus kolme kertaa viikossa. Ensimmäisenä päivänä teen harjoituksia rinnalle ja kädelle, toisena päivänä olkapäälle ja selälle, kolmantena päivänä jaloille. Tavoite on lihaksen lisääminen. Tykkään kuntosalista. Siellä on rentouttava tunnelma ja pääni lepää. Lisäksi viime kerta keskustelin salissa AVR prosessoreista ja ICT alasta toisen asiakkaan kanssa.

Olen huomannut, että Suomessa minä tykkään puhumisesta tuntemattomien ihmisten kanssa. Venäjällä minulla oli joku pelko, mutta Suomessa ei ole. Kerran keskustelin rautatieasemalla erään miehen kanssa. Hän on virosta kotoisin ja yli 50 vuotta soitti viulua. Viisi vuotta sitten hänen olkapää kului ja hän ei pystynyt enää soittamaan. Sen takia hän alkoi juoda paljon alkoholia ja vaimonsa lahti lasten kanssa. Nyt hän asuu palvelutalossa, bongata junia rautatieasemalla ja juo kalja koko ajan. Toisen kerran puhuin miehen, jolla oli aivotärähdys ja sen jälkeen hän on ollut liikkumatta. Vaimonsa lähti pois, hän asuu yksin ja kulkee sähköpyörätuolilla. Hän puhui hitaasti ja joskus epäselvä, mutta luulin ymmärtäneeni kaikki, mistä hän puhui. Hän muun muassa sanoi, että hänellä on Yhdysvalloissa asuva poika, joka on ATK paaliko, mutta he eivät ole yhteydessä. Ikävät tarinat.

Pitäisi minun lähteä ulos poikani kanssa. Hän katsoo koko aamu piirrosfilmejä Netflixilla kirjoittaessani tämän kirjoituksen.
Subscribe
  • Post a new comment

    Error

    default userpic
    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments