lstipakov (lstipakov) wrote,
lstipakov
lstipakov

Matka Pietariin

Viime viikonloppuna tulin takaisin Suomeen Venäjältä. Menin Pietariin kahdeksaksi yöksi ja vietin siellä vuodenvaihdetta. Päätin matkustaa junalla, koska nykyään voi osta junalippuja VRin verkkokaupasta Oulun ja Pietariin välillä. Minusta se on ihan hyödyllistä. Junanvaihto on Tikkurilassa. Molemmissa junissa oli Internet-yhteys, mutta se toimii huonosti. Ehkä minulla oli huono tuuri

Junalla Oulusta Tikkurillaan ensin luin suomeksi kirjoitetun kirjan nimeltä ”Talvisota Venäläisin silmiin”. Kirja oli tosi mielenkiintoista. Huolimatta sitä, että en ymmärtänyt kaikkia sanoja, ymmärsin pääkohtia. Sitten kun kyllästyin lukemiseen, menin baarivaunuun. Otin kaljaa ja rupesin juttelemaan muiden asiakkaiden kanssa. Minä kysyin ”eihän haittaa” ja tulin erään miehen luokseen. Hän kysyi englanniksi ”Mistä sinä olet kotoisin”, minä vastasin suomeksi ja sen jälkeen me keskustelimme vain suomeksi. Viiden minuuttien päästä meitä oli jo kolme. Keskustelimme Suomesta, Venäjästä, elämästä, töistä, armeijasta. Joimme toista kaljaa. Kohta ensimmäinen kaverimme lähti. Toinen kaveri sanoi, että minun kannattaa saada lisää voimaa jos haluan mennä armeijaan. Minä suostuin. Sitten hän sanoi ”juodaan lisää”. Minä yritin vastustaa, koska minulla oli oltava selvin päin rajan ylittämisen aikana. Hän vastasi ”perkele minä maksan” ja osti meille jallua. En pystynyt kumoamaan.

Itse olen syntynyt ja kasvanut Pietarissa (ja Leningradissa). Asuin siellä melkein 25 vuotta ennen kuin muutin Suomeen. On sanottava, että viime aikoina kaupunki on muuttunut paljon. Kaupungilla on huomattavasti enemmän rahaa. On tosi paljon uusia isoja taloja ja rakennustyömaita. Usein rakennustyömailla tehdään työtä koko ajan, myös yönä. Monia lapsuudennäkymiä on nykyään vaikea tunnistaa. Metrossa on paljon mainoksia asunnon ostamisesta. Lisaksi kaupungissa on paljon autoja, mielestäni enemmän kuin tarvitse. Autopaikkojen määrää ei ole riittävää ja autoilijat joutuvat pysäköimään autonsa kävelyteillä.

Mitä tein Pietarissa? No ei mitään hyödyllistä. Vaelsin erään ystävän kanssa kaupungin osalla, jolla olemme syntyneet ja kasvaneet. Vietin äidin syntymäpäivä ja join kovasti ehkä ensimmäinen kerta elämässäni sedän kanssa. Noin joka päivää join vodkaa tai konjakkia. Joka aamulla oli krapula, tunsin itseni huonoksi. No, se oli huono homma. Ei kannata olla alkoholisti. Eräs ystäväni aikoo erota. Se oli todella odottamatonta asia minulle. Keskustelimme tästä surullista jutusta kaljan kanssa. Sellaisen tapahtuman jälkeen alkaa arvostaa oma perhe paljon enemmän. Asiasta toiseen, olen naimisissa 5 vuotta ja 2 päivää. Aika on mennyt helvetin nopeasti.

Tärkein Pietarissa tapahtunut asia oli opintomatka Mannerheim-linjalle. Olen kiinnostunut historiasta ja Suomi-Venäjää suhteesta. Siksi kun löysin, että Bair Irincheev (karhu1977), sotilaallinen historioitsija ja kirjailija, järjesti opintomatkan Mannerheim-linjalle ja Viipurille, soitin hänelle heti ja varasin 3 paikkaa – itselle, ystävälleni ja vaimon siskon 11-vuotiaalle pojalle. Koko opintomatka kesti melkein 14 tuntia. Ensi menimme Pietarista Perkjärven asemakylään (nykyään venäjäksi Kirillovskoe). Koko matkan aikana Bair kertoi Karjalan kannaksen historiasta, viime tuhat vuotta. Itse olen oppinut paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi, Suomi ja Neuvostoliitto suostuivat vaihtaa alueita ja muuttaa rajan Pietarista pois, mutta talvisotaan johtava pääsyy oli kiista Hangon sotilasyksikön perustamisesta. No, mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Perkjärven asemakylän lähellä sodan aikana sijaitsi Summankylä, nykyään se on tuhottu. Kylässä oli kovia taisteluja. Vaelsimme siellä monta tuntia, kävimme monissa bunkkereissa, koko ajan Bair kertoi taisteluista ja sotilaiden tarinoista molemmilla puolilla. Meidän kanssa oleva poika löysi hylsyn, jossa oli teksti ”VPT 33”. Se tarkoittaa sitä, että se on valmistettu vuonna 1933 Valtion Patruunatehtaalla

Mannerheim-linjan jälkeen menimme Viipuriin, jolla kävelimme pari tuntia. Bair kertoi paljon Suomen sisällissodasta. Olen oppinut paljon asioita, esimerkiksi miksi valkosuomalaiset oli kutsuttu ”lahtari”, kuka oli Toivo Kuula ja millä tavalla hän on kuollut. Nain ”silitys” talon, eli viimeinen suomen aikana rakennetun talon. Palasimme takaisin Pietariin vasta kello 10 illalla. Suosittelen Bairin opintomatkat kovasti kaikille. Hän puhuu monta kieltä. Tästä (http://isl.livejournal.com/480607.html) voi löytää vähän matkan kuvia.

Pojallani on vesirokko, huomenna aamulla olen kotona hänen kanssa ja silti minulla on iltavuoro töissä. On tehtävä töitä otsa hiessä.

Tags: pietari venäjä
Subscribe
  • Post a new comment

    Error

    default userpic
    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments